Fundamentalismi 6
(Christian Fundamentalism 6)
Tähän päättyy professori Malanin fundamentalismi sarja. Aikaisemmat osat käsittelivät:
Vastuunalaisuus Jumalalle. Ihmisen tietää varjella itseään tulemasta omaksi jumalakseen, joka istuu oman sydämen valtaistuimella. Jumala loi meidät ja me olemme kutsutut hänen Poikansa kuvan kaltaisuuteen. Ja siksi me olemme vastuussa siitä, mitä me olemme tehneet elämämme aikana. Kaikki pelastumattomat ihmiset elävät kapinassa Jumalaa vastaan, ja heidän on seistava valkoisen valtaistuimen edessä, jossa heidät tuomitaan ikuiseen tuliseen järveen syntiensä tähden (Ilm.20:11-15). Uskovat seisovat Kristuksen tuomioistuimen edessä, jossa heidät palkitaan tekojensa mukaan (2.Kor.5:10; Luuk.19:15-17). Sinä päivänä käy ilmi, että monet heistä eivät olleet täytetyt Pyhällä Hengellä, ja siksi he eivät kantaneet hedelmää, joka on soveliasta parannuksen tehneelle. Kun heidän työnsä koetellaan tulessa, ne palavat kuten puu ja oljet: “...Mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon, mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen kautta” (1.Kor.3:15). Valmista itsesi tuohon hetkeen ja varmista, että et mene Herran eteen tyhjin käsin.
Fundamentalismi ja radikalismi. Fundamentalismia ei pidä missään tapauksessa yhdistää radikaaliin toimintaan tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Vaikka meillä on usko ja periaatteet, jotka eroavat radikaalisti maailman periaatteista, me emme käytä radikaaleja tai väkivaltaisia menetelmiä niiden esittämiseen: “Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot” (Sak.4:6). Me emme osoita mieltämme kaduilla, me emme uhkaa ihmisiä aseilla, emmekä hyökkää asein toisia vastaan - ainoastaan puolustaudumme, missä on aivan välttämätöntä. Vähemmistöryhmänä meillä ei ole valtaa tehdä vaatimuksia. Me voimme vain sivistyneellä tavalla pyytää yhteiskuntaa ja hallitusta ottamaan huomioon asiamme ja asenteemme.
Fundamentaali kristityistä maalataan usein väärä kuva yhdistämällä fundamentaali muslimien kanssa. Viimeksimainittu ryhmä, mitä Raamattuun tulee, eivät ole totuudessa ja he käyttävät väkivaltaa pyhässä sodassa Israelia ja kristittyjä vastaan. Koraani vaatii heitä sellaiseen sotaan. Tässä armon ajassa, jossa nyt elämme, kristittyjä ei ole koskaan kehoitettu sotimaan, siksi me kartamme kaikkea radikaalia toimintaa. Me kuulumme taivaalliseen kuningaskuntaan, jota ei suojella sotatoimilla - vaan meidän todistuksemme sanalla. Meidät on kutsuttu saarnaamaan pelastuksen sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta kaikille kansoille, jopa kristinuskon vihollisille, joiden mielet on sokaissut tämän maailman jumala (2.Kor.4:4).
Vaino. Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tarkoituksena ei ollut koskaan tehdä meistä maailman hyväksymiä, vaan se valmistaa meitä tulemaan hylätyiksi, vihatuiksi ja vainotuiksi maailman taholta. (Joh.15:18-20; Apt.14:22). Me tiedämme, että me emme ota valtaa maailmassa tässä armon ajassa. Missä tahansa evankeliumia saarnataan oikein, eikä lasketa sen standardia sensaatiomaisten kuningaskunta lupausten tasolle, tiedetään että vain vähemmistö ihmisistä pelastuu (Luuk.13:23-24; Matt.7:14). Meidän on kaikkein viisainta pysyä Jumalan sanan koko totuudessa - siis olla fundamantaaleja, evankelisiä uskovia - ja tyytyä rehellisesti siihen uskoon, mikä kerran annettiin pyhille (Juuda.1:3).
Päätössanat. Muista aina, että fundamentaali uskovan elämä on asetettu Jeesus Kristus-perustalle: “Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus” (1.Kor.3:11). Jos meidän elämämme on rakennettu tälle lujalle kalliolle, me emme koskaan horju kun elämän myrskyt vyöryvät meitä vastaan. Tämän kallion varmuus, uskomme kestävyys hänessä, ja hänen muuttumaton sanansa takaavat meille toivorikkaan tulevaisuuden hänen iankaikkisessa taivaallisessa valtakunnassaan. Herra Jeesus sanoi: “Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa” (Luuk.21:33).
Prof. Johan Malan, South Africa (Helmikuu/February 2008)